”Kun mietit minne katos päivät,
kun mietit missä lapset on,
kun pilkistää ne muiston häivät,
kun olosi on neuvoton.
Kun katsot kelloon, muttet aikaa tiedä,
kun mietit mikä päivä on,
kun tahtoisit aikaa taaksepäin viedä,
kun surusi on mittaamaton.
Kun muistoissas on menneet päivät,
kun lapsuuden kodin tuntea voit,
kun tutut maisemat taakse jäivät,
kun nuoruudestas unelmoit.
Luota silloin turvaani,
kuljetaan eteenpäin käsi kädessä,
tule rohkeasti kanssani,
tulevaan luottaen matkaamme yhdessä.
Saan olla kiitollinen niistä käsistä, jotka parantavat ja antavat voimaa. Ne kädet silittävät poskeani, pyyhkivät kyyneleet. Ne kädet pitävät kädestä kiinni viimeiseen hetkeen asti. Ne kädet kantavat suuren vastuun. Ei sellaisia käsiä ole luotu kaikille, ei sellaista rohkeutta ja rakkautta löydy kaikkien sydämestä. Siksi lausumme kaikille suurimman kiitoksen jokaiselle hoitajalle” 
