Hoivakotipaikan hakeminen – Ainon tarina

Haluan jakaa tarinan siitä, miten sujuvasti ja turvallisesti äitini muutto Mainiokotiin onnistui. Toivottavasti tästä on apua muille hoivakotipaikkaa odottaville tai asiasta tietoa etsiville.

Äidilläni Ainolla alkoi olla haasteita kotona pärjäämisen kanssa hänen täytettyään 86 vuotta. Isä oli menehtynyt aiemmin, joten Aino asui yksin. Äidillä oli todettu dementia, ja aikaisemmat aivoverenkiertohäiriöt olivat jättäneet jälkeensä myös muita toimintakykyä haittaavia ongelmia. Kävimme sisarusteni kanssa äidin luona niin usein kuin mahdollista, ja myös kotihoito kävi päivittäin, mutta huomasimme kaikki nopeasti, ettei tämä enää riittänyt äidin kotona pärjäämisen tueksi.

Olimme nyt uuden edessä, ja tilanne jännitti sekä Ainoa että meitä läheisiä. Otin yhteyttä paikkakuntamme seniori-infoon, josta minulle kerrottiin, että hyvinvointialueeni on velvollinen tekemään palvelutarpeen arvioinnin äidilleni viikon sisällä. Tämä oli huojentava tieto. Seniori-info ohjasi hyvinvointialueemme asiakasohjaukseen, jonka kanssa sovimme, että he tulevat kotikäynnille Ainon luokse muutaman päivän kuluttua. Käynti toteutettiin, ja pian saimmekin tiedon, että äidin ympärivuorokautisen hoivan tarpeesta tehtäisiin päätös kolmen kuukauden sisällä.

Aloimme etsiä äidin kotikunnassa sijaitsevia vanhainkoteja netistä, ja kävi ilmi, että äidin asuinlähiössä sijaitsi ympärivuorokautista hoivaa tarjoava Mainiokoti. Soitimme Mainiokotien palvelunumeroon 020 581 300. Palvelunumerosta kysyttiin ystävällisesti, voisiko yhteystietomme antaa meitä kiinnostavan kodin yksikönjohtajalle, joka soittaa meille takaisin. Soitto tulikin pian. Kerroimme Ainon tilanteesta, ja asiantunteva yksikönjohtaja kutsui meidät tutustumaan äidin mahdolliseen tulevaan kotiin.

Kun nousimme autosta Mainiokodin pihassa, takanamme kuului iloinen huudahdus: ”Hei Aino!” Äidin vanha naapuri Pentti tuli pihalla vastaan omahoitajansa kanssa. Pentti ja äiti vaihtoivat kuulumisia, ja Pentti kertoi, että hoivakotiin olisi tänään iltapäivällä tulossa trubaduuri esiintymään akustisen kitaran kanssa. Aino ja Pentti olivat aiemmin naapureina ollessaan keskustelleet paljon musiikista, joten tämä ilahdutti molempia.

Jatkoimme matkaa sisätiloihin, ja kiinnitin huomiota Mainiokodin kodikkaaseen sisustukseen. Olin olettanut paikan näyttävän laitokselta, mutta se näytti ihan oikealta kodilta, jossa lämpö huokui jokaisesta nurkasta. Lattioilla oli kauniit matot ja oleskelutilassa mukavan näköiset sohvaryhmät, joille oli aseteltu pehmeät sohvatyynyt. Taulut seinillä kertoivat tarinoita menneistä ajoista. Niin minulle kuin äidillekin tuli tilasta turvallinen ja rauhallinen tunne.

Yksikönjohtaja esitteli meille vapaana olevan huoneen, joka oli varusteltu ikääntyneen liikuntarajoitteet ja tarpeet huomioiden. Hän kertoi, että asukkaat saavat sisustaa huoneen oman makunsa mukaan ja tuoda sinne omia tavaroitaan. Aloimmekin heti suunnitella sisustusta. Kysyin, milloin voisin tulla vierailemaan äidin luona, jos hän asuisi täällä, ja yksikönjohtaja kertoi, että tämä on asukkaiden koti, johon läheiset ovat aina tervetulleita.

Huoneeseen ja yhteisiin tiloihin tutustuttuamme yksikönjohtaja pyysi meitä jäämään vielä kahville, jotta voisimme keskustella muista mieltämme askarruttavista asioista. Keittiöstä leijaili huumaava tuoreiden korvapuustien tuoksu, joita kokki pian kantoikin eteemme. Hän kertoi, että kodissa leivotaan joka viikko, ja asukkaat saavat osallistua leipomiseen halunsa ja toimintakykynsä mukaan. Äiti innostui tästä, sillä hän on aina ollut kova leipomaan.

Kokki kertoi myös, että kodissa tarjoiltaviin päivittäisiin aterioihin ja välipaloihin sai esittää toiveita, joita mielellään toteutettiin, ja että erikoisruokavaliot huomioitaisiin kaikissa ruokailuissa. Tämä ilahdutti äitiä, jolla oli mm. lääkityksensä vuoksi ruokavalioon liittyviä erityistarpeita.

Pullakahvien lomassa kysyimme yksikönjohtajalta, miten kallista tällaisessa hoivakodissa olisi asua. Äidillä oli niin pieni kansaneläke, että epäilin, ettei hänellä olisi varaa vuokraan.

Saimme kuulla, että Mainiokodissa asuminen maksaa saman verran kuin hyvinvointialueen omassa hoivakodissa, eli äidille jäisi eläkkeestään sama summa käteen riippumatta siitä, asuisiko hän Mainiokodissa vai hyvinvointialueen ylläpitämässä vanhainkodissa. Kuulimme myös, että äidillä on lain mukaan oikeus itse valita hoivakotipaikka, jossa hän asuu, mikäli päätös ympärivuorokautisen hoivan tarpeesta olisi myönteinen. 

Trubaduuri oli saapunut päiväsaliin, ja talon asukkaita ja henkilökuntaa alkoi kokoontua paikalle kuuntelemaan konserttia. Saimme kuulla, että musiikkiesitysten lisäksi talossa vieraili mm. eläinvieraita. Tästä olimme mielissämme, sillä eläimet olivat olleet aina lähellä äidin sydäntä, eikä hänellä itsellään ollut enää vähään aikaan ollut lemmikkiä. Mainiokodin päiviin mahtui kuulemma paljon muitakin aktiviteetteja, kuten tietovisoja, juhlia, bingoa ja jumppatuokioita. ”Täällä en olisi koskaan yksin”, äiti sanoi lähtiessämme.

”Täällä en olisi koskaan yksin”, äiti sanoi lähtiessämme.

Ilmoitimme äidin kanssa hyvinvointialueen asiakasohjaajalle, että äitini toivoo paikkaa Mainiokodista, jossa olimme vierailleet. Odotimme päätöstä kolme viikkoa, jonka aikana Mainiokodista myös soiteltiin ja kysyttiin äidin kuulumisia. Päätös oli myönteinen, ja aloimme suunnitella äidin muuttoa yhdessä Mainiokotien henkilökunnan kanssa. Hyvinvointialueen sosiaalityöntekijä oli tehnyt tarvittavat laskelmat asuinkustannuksiin liittyen, ja Mainiokodista luvattiin auttaa muiden etuuksien hakemisessa.

Muutto sujui hienosti, ja äitini otettiin lämpimästi vastaan Mainiokodissa. Äidille nimetty omahoitaja auttoi häntä huoneen sisustamisessa, ja vanha, ja nyt myös uusi naapuri Pentti kävi kehumassa, miten viihtyisältä Ainon huone näytti. Minulle soitettiin heti äidin muuttopäivän iltana ja kerrottiin, miten kaikki oli sujunut. Ainon kotiuduttua kanssani haluttaisiin käydä vielä yhdessä läpi Ainon elämänhistoria, jotta hoitajat osaisivat tukea Ainoa tärkeiden elämäntapahtumien ja ihmisten muistelussa. Mainiokodissa Ainoon haluttiin tutustua mahdollisimman hyvin, ja äidin asiat olivat henkilökunnalle tärkeitä. Minulla oli turvallinen olo, kun tiesin äidin olevan nyt paikassa, jossa hän viihtyy ja jossa oli välittäviä ja asiansa osaavia ihmisiä. Äiti oli kotona.

Miten iäkkäiden ihmisten palvelutarpeen arviointi​ toimii?

Hyvinvointialueen on aloitettava palvelutarpeen arviointi 75-vuotiaalle henkilölle viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä yhteydenotosta.​ Hyvinvointialue arvioi palvelutarpeen ja tekee sen perusteella päätöksen palveluiden myöntämisestä.

Hoivakotipaikkaa tulisi tarjota sitä tarvitsevalle viipymättä. Laissa säädetty enimmäisodotusaika on kolme kuukautta. Ota yhteyttä hyvinvointialueen asiakasohjaukseen palvelutarpeen arvioinnin pyytämiseksi.

Jos tarvitsette apua asian selvittämisessä, voitte olla yhteydessä valitsemanne Mainiokodin yksikönjohtajaan. Kuljemme rinnallanne hoitopäätöksestä muuttoon ja jatkamme ikääntyneen ja läheisten tukena uudessa kodissa.

Hyvinvointialueen päätös palvelutarpeesta saapuu kirjallisena kolmen kuukauden kuluessa. Myönteisen päätöksen saanut asiakas voi itse valita hoivakodin. ​Hyvinvointialue voi osoittaa teille paikan toisesta hoivakodista, jos valitsemassanne kodissa ei ole paikkaa vapaana. ​

Jos haluatte muuttaa Mainiokotiin, voitte myönteisen päätöksen saatuanne pyytää hyvinvointialueelta, että pääsette suoraan haluamaanne kotiin. Ennen päätöksentekoa, olette läheistenne kanssa lämpimästi tervetulleita tutustumaan Mainiokotiin. Voitte sopia tutustumiskäynnistä teille sopivana ajankohtana Mainiokodin yksikönjohtajan kanssa.

Miten muutto hoivakotiin tapahtuu?

Uuteen kotiin pääsette muuttamaan heti kun myönteinen hoivapäätös on tehty ja tarpeisiinne ja toiveisiinne sopiva hoivakoti löytynyt. Muuttoon liittyvistä käytännön järjestelyistä voit sopia suoraan Mainiokodin johtajan kanssa. Jokaiselle asukkaalle tehdään myös henkilökohtainen hoito- ja palvelusuunnitelma. Lue lisää asukkaan ja läheisen oppaasta.