14.10.2026 Hyvän elämän edellytykset hoivakodissa Mitä hyvä elämä hoivakodissa on? Tutkija Jari Pirhosen luento ja Mainiokoti Pellavan arki muistuttavat, että arvokas vanhuus rakentuu aidosta läsnäolosta, sanattomasta yhteydestä ja arjen pienistä iloista. Yleinen Mitä hyvä elämä hoivakodissa tarkoittaa ja miten sitä voidaan vahvistaa arjessa? Näihin kysymyksiin pureuduttiin dosentti Jari Pirhosen luennolla Tampereella maaliskuussa 2026. Tilaisuuden tallenne tavoitti myöhemmin laajasti Mainiokotien henkilöstöä. Pirhonen on tutkinut ikäihmisten ympärivuorokautista hoivaa väitöskirjassaan Hyvä elämä vanhojen ihmisten hoidossa (2017). Hän on kerännyt aineistoa muun muassa asumalla hoivayksikössä. Hänellä on myös kokemusta hoitajan työstä ennen tutkijan uraa. Tuoreemmassa tutkimuksessaan hän tarkasteli hoivakotien hyvän elämän edellytyksiä ja muistisairaiden hengellisyyden merkitystä. Tutkimus perustuu kymmenen vanhustyössä toimivan papin haastatteluihin. Haastatteluissa korostuivat erityisesti havainnointi ja kehollisen viestinnän merkitys muistisairaan ihmisen kohtaamisessa. Kohtaaminen ilman sanoja Muistisairaan ihmisen kohtaaminen vaatii herkkyyttä, läsnäoloa ja ymmärrystä. Sanat eivät aina ole viestinnän keskiössä: ilmeet, eleet, kosketus ja pienet liikkeet voivat kertoa enemmän kuin puhuttu kieli. Yhteys rakentuu usein juuri näiden hienovaraisten viestien varaan. Myös musiikki herättää voimakkaita muistoja ja tunteita, vaikka kielellinen ilmaisu olisi heikentynyt. Tuttu laulu voi avata yhteyden silloinkin, kun sanat ovat jo kadonneet. Musiikin merkitys korostuu läpi elämän. Konkreettisena vinkkinä voi hyödyntää niin sanottua musiikkitahtoa: listaa itsellesi merkitykselliset kappaleet sekä niihin liittyvät muistot ja tunteet. Tuttu musiikki voi myöhemmin toimia tärkeänä yhteyden välineenä. Onkin havaittu, että erityisesti nuoruusvuosien musiikki säilyy mieluisana läpi elämän. Muistisairas ihminen on edelleen aikuinen Symbolit ja tilanteen voima Muistisairas ihminen voi edelleen osallistua ja kokea osallisuutta, vaikka kognitiiviset kyvyt heikentyvät. Symbolit ja tutut tilanteet tukevat tätä kokemusta. Esimerkiksi ehtoollisleipä voi toimia vahvana muistijälkenä, joka herättää tuttuja toimintamalleja. Myös tilanne itsessään, rauhallinen ilmapiiri ja selkeä totuttu rakenne auttavat hahmottamaan hetken merkitystä. Tunnemuisti ohjaa toimintaa, työasut tai tilaisuuden tunnelma voi aktivoida tuttuja reaktioita ja kokemuksia. Kokemusta voi verrata vieraskieliseen tilaisuuteen osallistumiseen, sanat eivät avaudu täysin, mutta tunnelma ja tilaisuuden rakenne välittävät merkityksen. Läsnäolo on hoivatyön ydin Asukkaiden kohtaamisen ytimessä on hoitajan kyky olla aidosti läsnä. Tämä edellyttää kiireettömyyttä, kuuntelemista ja kykyä kohdata jokainen ihminen yksilönä. Muistisairaan ihmisen kanssa toimiminen ei aina etene keskustelun kautta, mutta yhteys voi silti syntyä. Läsnäolo näkyy esimerkiksi lempeänä äänenä, rauhallisena olemuksena ja kunnioittavana kosketuksena. Hoitajan tulisikin pyrkiä tunnistamaan asukkaan sanojen ja sanattoman viestinnän läpi se, mitä hän todella haluaa ilmaista. Kiireettömyys ja pienetkin kohtaamiset, katseet ja kosketukset ovat arvokkaita. Kohtaamisen ytimessä on hoitajan kyky olla aidosti läsnä Arjen muistilista hyvän elämän tueksi hoivakodissa Omannäköistä arkea voidaan tukea pienillä mutta merkityksellisillä teoilla. Tärkeä muistutus on yksinkertainen: muistisairas ihminen on edelleen aikuinen. Hänet kohdataan arvostavasti ja yhdenvertaisesti, omalla nimellä puhutellen. Asukkaan aiempi elämäntyyli sekä yksilölliset toiveet tulee ottaa huomioon, ne ovat hyvän arjen perusta. Huumori ja tunteiden ilmaisu kuuluvat arkeen, ja myös kielteisten tunteiden ilmaisun tulee olla turvallista. Oikeus muuttaa mieltään on aina olemassa, joten aiemmat mieltymykset on hyvä tarkistaa jokaisessa tilanteessa erikseen. Hoitajalta vaaditaan kykyä kohdata myös vaikeita tilanteita. Muistisairauden oireisiin ei aina ole ratkaisuja, ja silloin keskeistä on tilanteen sietäminen sekä oman jaksamisen turvaaminen. Kokemusten jakaminen kollegoiden kanssa ja työskentelyn tauottaminen auttavat haastavissa hetkissä. On tärkeää huomata asukkaan pienetkin hyvän olon hetket. Esimerkiksi koti-ikävä voi ilmetä haluna lähteä kotiin, jo lyhytkin turvan tunteen vahvistaminen on arvokasta ja riittävää. Mainiokoti Pellavan Reinolassa nautitaan yhdessä vohveleista terassilla. Vohvelit paistetaan porukalla, ja niiden herkullinen tuoksu herättää muistoja, joista jutellaan yhdessä. Mainiokoti Pellavassa arki kehittyy yhdessä Mainiokoti Pellavassa luennon opit ovat vahvistaneet entisestään asukaslähtöistä arkea. Keskustelimme lähihoitajien, Maijan ja Tuulin kanssa heidän ajatuksistaan muutama kuukausi luennon jälkeen. Oli kiva kuulla konkreettisia esimerkkejä tutkitun tiedon näkökulmasta. Pirhonen tunnisti asukkaan ja hoitajan asemat. Käytännön kokemus lisäsi kuulijan omaa oivallusta. Kuuntelemme asukkaita entistä tarkemmin ja rakennamme kodin arkea yhdessä heidän ehtoillaan. Saimme asukaskokouksiin uutta voimaa ja merkitystä. Omahoitajuus ja omatuokiot ovat tärkeitä vahvistamaan asukkaiden henkilökohtaista elämänhistorian ja nykyisyyden tuntemista. Vaatii aikaa ja herkkyyttä tunnistaa toiveita ja tarpeita myös niillä asukkailla, jotka eivät enää kommunikoi sanoin. Luennosta saatiin myös rohkaisua arjen pieniä ilon hetkiä varten. Kodin oma unelmatehdas käynnistyi, vohvelikestit voivat olla vaikka joka viikko! Kirjoittajat: Sari Autio PalvelujohtajaJohanna SarvalaYksikönjohtajaMainiokoti Pellava Alkuperäinen artikkeli on julkaistu Mainiot Sanomat -lehdessä 1/2026