13.6.2025 Mainiokoti Meri on sairaanhoitaja Heidille työpaikka ja tämän mummulle koti – ”Mummu ehti jo kysellä kuinka tänne pääsee asumaan” Sairaanhoitaja Heidi on töissä hoivakodissa, jossa hänen mummunsa Anna-Maija asuu. Duunitori seurasi Mainiokodin arkea sairaanhoitajan ja asukkaan näkökulmasta. Samalla Heidi kertoi, mitä uusi rooli hoivakodin asukkaan läheisenä on opettanut hänelle työstään. Yleinen Kaksi vuotta sitten alkoi näyttää siltä, ettei Rauman Mainiokoti Meressä sairaanhoitajana työskentelevän Heidi Varilan oma isoäiti Anna-Maija pärjäisi enää yksin kotona. Anna-Maija asui yksin kauempana Raumalta ja koko perheen toive oli, että mummu saataisiin lähemmäksi ja ympärivuorokautiseen hoivan piiriin. Alkoi hakuprosessi, joka johti onnelliseen lopputulokseen – ja auttoi Heidiä ymmärtämään työssään kohtaamiaan läheisiä entistä syvemmin. ”Hoivakotiin muuttaminen on monelle iso ja tunteellinen asia. Ymmärrän tätä nyt paremmin, kun olen itse ollut oman läheisen mukana hakuprosessin eri vaiheissa.” Viime syksynä Anna-Maija muutti samaan hoivakotiin, jossa Heidi työskentelee. Nyt Heidi haluaa kertoa, miten hoivakotiin hakeutuminen eri vaiheineen toimii ja millaisia kysymyksiä siihen on liittynyt. Duunitori kurkisti Heidin ja Anna-Maijan arkeen Mainiokoti Meressä: Aamuvuoron aloitus kello 7.00 Herätyskello soi viiden jälkeen, ja viimeistään työpaikalle pyöräillessä Heidi herää päivään. Matka taittuu pyörän selässä säässä kuin säässä. Perillä odottaa Mainiokoti Meren tiimi. Ensitöikseen Heidi käy läpi yövuoron raportin. Samaan aikaan toisella puolella rakennusta isoäiti Anna-Maija jatkaa vielä uniaan. Heidi Varila kouluttautui lähihoitajasta sairaanhoitajaksi korona-aikana. Ennen Mainiokodeilla aloittamista Heidi oli ehtinyt työskennellä monien eri potilasryhmien kanssa lähihoitajana, perhepäivähoitajana ja sairaalassa. Hoivakodin sairaanhoitajana hän viihtyy, sillä työ on sopiva yhdistelmä inhimillisyyttä, läsnäoloa ja kehittymismahdollisuuksia. ”Olen huomannut, että alalla ei aina ymmärretä, mitä sairaanhoitajan työ hoivakodissa todella pitää sisällään. Esimerkiksi monipuolisuus ja itsenäisyys tulevat monelle yllätyksenä. Työ ei suinkaan ole pelkkää perushoitoa.” Hoivakodin sairaanhoitajan tehtävässä on mahdollista ottaa paljon muitakin vastuurooleja oman kiinnostuksen mukaan. Heidi itse on esimerkiksi kirjaamisvastaava ja työsuojeluvaltuutettu. Hän kokee, että saa kehittää työtään ja tulla kuulluksi: ”Täällä saan vaikuttaa asioihin. Mun mielestä on ihanaa, että saan olla jonkun ihmisen päivässä mukana ja tehdä hänet iloiseksi sillä, että hän tuntee tulleensa nähdyksi ja kuulluksi.” Heidin aamuvuoroon kuuluu lääkkeiden jakelua, verensokerin mittauksia ja insuliinin antamista. Aamut ovat kiireisiä, mutta samaan aikaan niissä on myös oma tietty rytminsä. Samaan aikaan Anna-Maija on siirtynyt aamupalalle. Kahvitauko tiimin kanssa kello 9.30 Aamutoimien jälkeen koittaa hengähdystauko. Anna-Maija on jäänyt toviksi yhteisiin tiloihin rupattelemaan muiden asukkaiden kanssa. Heidilläkin on alkamassa kahvitauko työkavereiden kanssa. Valtaosa muusta tiimistä on lähihoitajia ja hoiva-avustajia. Mainiokodeilla Heidi on pitänyt varsinkin moniammatillisesta tiimityöstä ja siitä, miten paljon omaan työhön pääsee vaikuttamaan. Esimerkiksi sairaaloissa työskentelyn hän on kokenut hierarkisemmaksi ja lääkärivetoisemmaksi. ”Yhdessä tehdään. En minä oikeastaan halua edes tietää, mitä ammattikuntaa kukin on”, Heidi sanoo ja nauraa. Heidi kokee, että Mainiokotien työyhteisössä ketään ei jätetä yksin kiireenkään keskellä: ”Meillä on tosi hyvä ilmapiiri. Kun tarvitsen apua, tiedän että saan sitä.” Lounas ja iltapäivän työtehtävät kello 11.30 Yksi päivän tärkeistä rutiineista on asukkaiden lounas. Heidin huolehtiessa lääkkeiden jakamisesta ja ruokailun sujuvuudesta, Anna-Maija istuu pöydässä ryhmäkodin ruokasalissa. Tänään on tarjolla mummun suosikkeja eli perunaa, lihakastiketta ja tuoretta ruisleipää. Mainiokoti Meressä on neljä eri ryhmäkotia. Heidi työskentelee pääosin muissa ryhmissä kuin siinä, missä Anna-Maija asuu. ”Mummulle ollaan ihan kuin muillekin asukkaille.” Anna-Maija osallistuu ajoittain ryhmäkodin päivittäisiin aktiviteetteihin, kuten bingoon tai musiikkiesityksiin omien voimiensa mukaan, mutta nauttii eniten rauhallisista päivistä ja omasta rytmistään. Heidin mukaan mummun lempijuttuja ovat värittäminen ja päiväunet, ja hoitajien työhön mummu on ollut tyytyväinen. Heidi pitää lounastauon puoli yhdeltä, ja sen jälkeen vuorossa on muita iltapäivän tehtäviä. Lääkekärryn valmistelu seuraavaa päivää varten, lääketilaukset, yhteydet apteekkiin ja omaisten kysymykset hoituvat sujuvasti. ”Täällä on mielestäni hyvä olla töissä ja hyvä olla asukkaana”, Heidi summaa. Työpäivä paketissa kello 15 Työpäivän jälkeen Heidi menee Anna-Maijan luokse. On aikaa istua rauhassa, jutella ja muistella menneitä. Sängyn vierellä on koirakalenteri sekä Anna-Maijan hääkuva. Hoivakotiin muuttaminen oli iso muutos kaikille, mutta koko perhettä on helpottanut, että mummu on nyt lähempänä. Erityisen helpottunut asiasta on ollut Heidin äiti, ja nyt myös Heidin omat lapset voivat kyläillä mummun luona useammin. ”Oli mummu jo itsekin ehtinyt kysellä, että kuinka hän pääsisi asumaan tänne meille ja mitä se maksaa”, Heidi kertoo. Heidi käy moikkaamassa Anna-Maijaa töiden jälkeen kaksi kertaa viikossa. Kun Anna-Maija ei pärjännyt enää yksin kotona, läheiset hakivat hänelle omalta hyvinvointialueelta ympärivuorokautisen hoidon RAI-arvioinnin. Hyvinvointialueelta tultiinkin pian kotiin tekemään palveluntarpeen arviointi, ja päätös valmistuisi parin kuukauden sisään. Kun Anna-Maija ja omaiset saivat myönteisen päätöksen hoivan tarpeesta, he saivat valita hoivapaikan itse. Heidi kertoo monen luulevan, että yksityinen hoivakoti olisi aina julkista kalliimpi. Näin ei kuitenkaan ole, vaan asuminen Mainiokodeilla maksaa saman verran kuin hyvinvointialueen omassa hoivakodissa. Heidi koki tärkeäksi, että sai olla mukana hoivapaikan hakemisessa ennen kaikkea lapsenlapsena. Samalla hän on oppi kuitenkin paljon myös ammatillisessa mielessä. ”Nyt osaan vielä paremmin kertoa omaisille heitä mietityttävistä asioista sekä konkreettisista jutuista, kuten vaatteiden nimikoinneista, lääkkeistä ja siitä, millaista arki täällä oikeasti on.” Yhteistä aikaa ja kotiin kello 17 Kyläilyn lopuksi Heidi kampaa mummun hiukset, ja he lukevat yhdessä Kankaanpään Seudun sanomalehden. Heidi kertoo nauraen, että etenkin paikallislehden kuolinilmoitusten lukeminen on heille oma yhteinen rituaali. Yhteiset hetket ovat molemmille tärkeitä. Anna-Maijan mielestä Mainiokotiin muuttamisessa erityisen mukavaa on ollut se, että Heidillä on nyt mahdollisuus vierailla hänen luonaan useammin. Lue lisää siitä, miten hoivakotiin pääsee asukkaaksi: https://mainiokodit.fi/asumaan-mainiokoteihin Kirjoittaja: Vilma Flinkman / Duunitori Kuvat: Tomi Glad / Duunitori Alkuperäinen artikkeli on julkaistu Duunitorin sivuilla 3.6.2025https://duunitori.fi/tyoelama/mainiokodit-sairaanhoitaja-heidin-tarina