”Jokaisella meidän tehostetussa kerroksessa asuvalla on omahoitaja sekä varaomahoitaja esim. omahoitajan lomien ajaksi. Omatuokio taas on asukkaan ja omahoitajan oma yhteinen aika. Nimeäisin omahoitajan mielelläni uudelle nimelle koska sana hoitaja viittaa liikaa hoidollisuuteen. Ja hoitoa toteuttavat kaikki hoitajamme. Mielummin puhuisin omakohtaajasta (onko se edes sana) kuitenkin henkilö, joka panostaa aikaan ja huomiointiin. Kuka tulee ilman kiirettä katsoen silmiin ja kysyy mitä haluaisi tehdä tai tietää kysymättä mitä me teemme. Olisiko se tekemistä, juttelua vai pelkkää kuuntelemista. Se oma, joka viipyy vierellä antaen asukkaalle aikaa ja huomiota, sekä kohtaamisen (rakastan sitä sanaa). Toteuttaa hetken tietäen ettei asukas huomenna muista siitä välttämättä kuin tunteen, että oli onnellinen. Minut huomattiin. On rauhallisempi ja levollisempi.
Me emme ota aikaa pois teiltä omaisilta. Emme kiilaa teidän väliin. Te olette tietysti tärkeimmät odotetuimmat vieraat. Asukkaiden omia. Mutta meille omahoitajille asukas on oma. Tuomme arkeen sen kohtaamisen, yllättäen pyytämättä. Hetken joka on arjen pieni yllätys.”
– Mainiokoti Komiakulma, hoitaja Outi
