7.2.2024 Runollinen matka laadun lähteille – Mainiokodeissa kehitetään työyhteisön ja asiakastyön hyveitä Elinvoimaiset työyhteisöt -prosessi on osa Mehiläinen sosiaalipalveluiden laadun kehittämistä. Kehittämisprosessissa yksiköiden työryhmät sanoittivat oman tavoiteltavan kulttuurinsa yhdessä; kaikilla työntekijöillä oli mahdollisuus kuvata oma näkemyksensä hyvästä työyhteisöstä ja hyvästä toiminnasta asiakastyössä. Yleinen Tuloksena syntyivät työyhteisön hyveet ja asiakastyön hyveet. Prosessi jatkuu tänä keväänä vahvuustyöskentelyllä. Prosessiin liittyvien valmennusten yhteydessä yksikköjen esihenkilöt tavattiin useaan kertaan. Coachauksista piirtyi esiin erilaisia esihenkilöiden kehittäjäprofiileita, joita alla oleva tiimivastaava Elisa Hallikaisen runo kuvaa kepeällä huumorilla. Kehittäminen on haastavaa, josta ei tulla koskaan valmiiksi. Välillä on hyvä pysähtyä ja pohtia omaa ’’hiihtoprofiiliaan’’ kehittäjänä ja etsiä vaikka uusia näkökulmia sille, miten ja mikä voisi toimia paremmin. Hiihtämisen iloa hyve-ladulla! Hyve-ladulla Ihmisiä joukko suurihiihtoretki alkaa juuriterästän kuuloaniEn ole uskoa korviani: mitä ne rytmissä huutelee?Osa vierellä kannustaen katselee Hy-vä, hy-vä, hy-vä! Ei. Ei se ollutkaan seSeis! Nyt tarkemmin kuunteleja muiden mukana huutele: Hy-ve! Hy-ve! Hy-ve!Jatkakaa! Toisianne auttakaa! Tulee vastaan kuoppa tai penkere,jatkakaa, kehottaa couch Kankare!! Yksi sanoo…Kokemusta 30 vuottamitäs sitä suotta vanhaa tapaa muuttamaanmiksi alan uutta oppimaan? Toinen pohtii…Nyt jo sata asiaaarkeamme rasittaa voimat ja aika riitä eiarki kaikki voimat vei Kolmas empii…Mukaan lähden iloitenkasaan tiimin riemuitenhetki kuluu toinenkinlaitan sivuun, sittenkin Neljäs päättää…Uusi latu mielenkiintoinenHeti mukaan laulellen!pursuaa mieli ideoitajoko tehdään videoita Sama suunta kaikillajokainen omalla tahdillakohti Hy-ve , Hy-ve, Hy-vettäMehiläiset surraa vauhdillapalkkiona hyvä tiimi, iloa tuoksuva työilmapiiri. Elisa Hallikainen, 25.1.2024 Johdanto: Elinvoimaiset työyhteisöt -prosessin valmentajat Harri Kankare ja Kaija Virjonen