Ville laulaa ikivihreitä ja omia lauluja. Miten räppi mahtoi upota meidän vanhuksiin? Hyvin meni, nuori mies sai hymyn irtoamaan kaikilta.

Teija Högman

Yksikön johtaja

Mainiokoti Kiiminki

Taidenäyttelyn avajaispäivänä 8.10.2018 vietimme konkaritaiteilijan 98-vuotissyntymäpäivää Villa Andantessa Espoossa.

Helmiriitta Honkanen ( s.08.10.1920 Helsingissä) on arvostettu graafikko, kuvittaja ja taidemaalari. Hän on julkaissut useita teoksia, lastenkirjoja ja graafisen suunnittelun historiasta kertovia tietokirjoja. Helmiriitta Honkanen työskenteli Elannon mainospiirtäjänä 1961-1978. Hän on myös maamme eturivin exlibris-taiteilijoita ja osallistunut mainetta niittäen teoksillaan moniin kansainvälisiin kongresseihin ja näyttelyihin. Helmiriittta Honkaselle  myönnettiin Suomen valtion Valkoisen ruusun ritarimerkki vuonna 2009.

Koiviston puku ja muita maalauksia -näyttelyn nimikkotyö on Koiviston puku.  Viipurin läheisyydessä sijaitsevan Koiviston kylän puvusta on muodostunut suvun naisille merkittävä silta yli ajan, paikan  ja sukupolvien. Alunperin puvun ompeli itselleen kihlajaispuvuksi Helmiriitta Honkasen äidinäiti  kirjailija Helmi Krohn. Pukua ovat vuorollaan sen jälkeen käyttäneet suvun neljän sukupolven naiset ja nykyään se voidaan nähdä Helmiriitan pojantyttären päällä. Koiviston puvun lisäksi näyttelyssä nähdään mm. maisemakuvia ja lennokkaita abstrakteja maalauksia.

Näyttely on avoinna joka päivä klo 10-17 06.12.2018 saakka ja sinne on vapaa pääsy. Lämpimästi Tervetuloa!

Pauliina Rantanen

Yksikön johtaja Villa Andante

Morrison kierteli ihailijoiden joukossa, jotka antoivat kädestä herkkuja esiintymispalkkioksi. Morrison on tuttu ja suosittu vieras kodeissamme ja myös Hermanniin tähti toivotettiin tervetulleeksi koska vain uudestaan!

Kekrijuhliin kuuluu toki syksyinen haitarimusiikki ja sen tahdissa nautimmekin läheisten seurassa marjaisat kakkukahvit. Päivälliseksi tarjottiin mm. herkullista juuresilihapataa,

Ruth Keyriläinen

Geronomi

Lue lisää

Kampanja kokoaa eri toimijat yhteen edistämään tukea tarvitsevien iäkkäiden ulkoilua turvallisessa seurassa säästä ja vuodenajasta riippumatta. Ulkoilukerrat kirjataan kampanjan aikana Vie vanhus ulos -verkkosivuillehttp://www.vievanhusulos.fi/

Haluamme edistää osaltamme kodeissamme niiden ikäihmisten ulkoilua, jotka tarvitsevat apua ulkoillakseen turvallisesti. Kampanjaan voi osallistua jokainen, joka haluaa tehdä hyvää! Kampanja huipentuu valtakunnalliseen iäkkäiden ulkoilupäivään 11.10.2018. Viedään vanhukset yhdessä ulos ja tehdään päivästä ikimuistoinen!

Läheiset ovat aina tervetulleita

Hoivakodeissamme läheiset saavat vierailla aina, kun heille sopii ilman rajoittavia vierailuaikoja. Usein he haluavatkin käydä hoivakodissa asuvan läheisensä luona, mutta ovat epävarmoja omasta roolistaan hoivakodin arjessa. Asukkaalla voi olla esimerkiksi muistisairaudesta johtuvaa vaikeutta tunnistaa omia läheisiään tai sanallinen kommunikointi voi olla muuten vaikeutunut.

Yhteinen tekeminen ja osallistuminen kantaa

Kodeissamme on mahdollisuus kahvitella asukkaan kanssa kodin yhteisissä tiloissa tai asukkaan huoneessa. Päiväkahville läheiset toivotetaan aina tervetulleiksi nauttimaan kahvia yhdessä asukkaidemme kanssa. Toisinaan läheiset ovat halunneet olla mukana avustamassa asukkaitamme muillakin aterioilla. Asukkaan toiveista riippuen vierailijat voivat avustaa häntä kauneuden hoidossa, kuten kynsien lakkauksessa tai hiusten laitossa. Hänen kanssaan voi myös mahdollisuuksien mukaan lähteä kodin ulkopuolelle esimerkiksi seurakunnan tilaisuuksiin tai vaikkapa raveihin. Hoivakodeissamme läheiset ovatkin olleet tiiviisti mukana asukkaidemme elämässä.

Asukaskokoukset ja fysioterapeutin tuokiot ovat osa arkeamme

Järjestämme kodeissamme viikoittain asukaskokouksen, johon myös läheiset ovat tervetulleita. Erityisesti asukkaan kommunikoinnin vaikeuduttua läheiset voivat toimia näissä kokouksissa asukkaan apuna. Osassa kodeistamme läheiset on toivotettu tervetulleiksi myös henkilöstön viikkopalaveriin silloin kun siellä on käsitelty yksikön yleistä toimintaa eikä kenenkään asukkaan henkilökohtaisia asioita. Fysioterapeutti vetää kodeissamme tuolijumppaa, johon henkilökunta ja läheiset ovat asukkaiden lisäksi tervetulleita. Joissain kodeissamme on kauniit puutarhat, joiden hoitoon läheiset voivat asukkaiden kanssa osallistua.

Kotiemme päiväohjelma koostaa arkea

Läheisten kannattaa tutustua kotiemme joka viikko päivitettävään ohjelmaan, josta selviää, milloin pääsee avustamaan tai osallistumaan bingoon, pelihetkiin, musiikkituokioihin, ulkoiluun tai retkiin. Tietokonepelien pelaamisessa osaavat läheiset ovat toimineet ohjaajina ja yhteislauluhetkiin mahtuu aina lisää laulajia. Läheiset voivat myös lukea asukkaille ääneen lehtiä tai kirjoja, joita on saatavilla kaikissa kodeissamme.

Juhliminen on tärkeää

Arjen toiminnan lisäksi järjestämme kodeissamme erityisiä läheisten iltoja, joissa haluamme kiittää asukkaidemme läheisiä ja antaa heille mahdollisuuden nauttia valmiista ohjelmasta sekä tarjoiluista. Joissain kodeissa läheiset ovat osallistuneet näiden iltojen järjestämiseen. Kaikkien asukkaiden läheiset kutsutaan tilaisuuksiin ja toivomme aina runsasta osallistumista. Myös muihin kotiemme juhliin (kesäjuhlat, joulujuhlat) toivotamme asukkaidemme läheiset tervetulleiksi. Ajoittain juhlissamme saa toimia myös tanssiparina.

Tehdään yhdessä asukkaillemme hyvä elämä!

Toivomme henkilökunnan kanssa keskustelua siitä, mihin läheiset haluavat osallistua. Lupaamme kuulla toiveita herkällä korvalla. Myös esimiehet keskustelevat asiasta mielellään. Keräämme kodeissamme jatkuvaa palautetta toiminnastamme sähköisillä tyytyväisyyskyselyillä. Olemme saaneet kyselyiden kautta paljon arvokkaita ideoita kotiemme kehittämiseksi.

On tärkeää saada elää omien tuttujen ihmisten ympäröimänä elämän kaikissa vaiheissa. Läheisillä on oikeus viettää aikaa asukkaidemme kanssa hoivakodissa ja sen ulkopuolella. Toivotamme kaikki asukkaidemme omaiset, läheiset, naapurit ja ystävät tervetulleiksi tekemään asukkaidemme arjesta merkityksellisempää!

Kristiina Toivonen

Yksikön johtaja

Mainiokoti Raisiontori

Juonnettu lauluesitys Kirkonkylän kahvilassa sisälsi vähän vanhempia lauluja ja kupletteja elämästä Suomessa: lähtemisestä, kaipuusta, rakkaudesta – sekä vakavasti että huumorilla. Esitys osui ja upposi kuulijakuntaan. Kiitoksia Olli ja Juha

Kati Jääskeläinen, sairaanhoitaja

Mainiokoti Kallavesi

Muistisairaudet ovat muodostuneet kansantaudiksi

Suomessa on noin kaksisataa tuhatta muistisairasta. Muistisairaudet luokitellaankin Suomessa kansantaudiksi. Suomi on yksi nopeimmin ikääntyviä maita ja väestön ikääntyessä myös muistisairaudet yleistyvät. Muistisairaus, esimerkiksi Alzheimerin tauti, on vakava, jopa henkeä uhkaava diagnoosi. Ihmisen persoonallisuuden on kuvattu muistisairauden myötä katoavan pala palalta. Muistot haihtuvat pois, ja niiden mukana tutut ihmiset saattavat unohtua, jopa ne kaikkein rakkaimmat. Vähiten muistisairaudet kuitenkin vaikuttavat ihmisen henkilökohtaisiin mieltymyksiin sekä turvallisuuden ja läheisyyden kokemuksiin. Turvallisuuden tunne syntyy samoista asioista kuin ennen sairastumista.

MItä hengellisyys on?

Hengellisyys voidaan määritellä laajasti sisältämään elämän tarkoitukseen ja elämänkatsomukseen liittyvät kysymykset myös uskonnollisuuden ulkopuolella. Ihmisen hengellisyys ei katoa muistisairauden myötä, vaan muiden kroonisten sairauksien tavoin muistisairaus voi saada ihmisen pohtimaan uudelleen perimmäisiä kysymyksiä esimerkiksi elämän tarkoituksesta ja sairauden merkityksestä. Sairastuminen voi siis jopa vahvistaa ihmisen hengellistä identiteettiä, joka joillain ilmenee uskonnon kautta ja toisilla jonkin maallisemman elämänkatsomuksen kautta.

Hengellisyys osana arvokasta elämää

Kansallisen muistiohjelman tavoitteena on muistisairaiden arvokas elämä ja useissa tutkimuksissa on todettu hengellisyyden positiiviset vaikutukset ikääntyneiden muistisairaiden elämänlaatuun. Hengellisyyden tukemisen on todettu vähentävän yksinäisyyden kokemusta, stressiä ja masennusta. Ihminen säilyy kokonaisena vielä muistisairaanakin ja hänen kokonaisuutensa tukeminen on keskeistä laadukkaassa hoitotyössä, joka saattaa usein jatkua jopa vuosia. Fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen tuen ohella muistisairas hyötyy myös hengellisten tarpeiden huomioimisesta. Hengellisiin tarpeisiin vastaamista onkin pidetty osana hyvää kokonaisvaltaista hoitoa hoitotyön alkuajoista lähtien. Hengellisyyden tukeminen ikääntyneiden muistisairaiden hoitotyössä on haastava osa kokonaisvaltaista hoitotyötä, jonka toteuttamisessa potilaslähtöisyys ja yksilöllisyys korostuvat.

Yksilöllisen hengellisyyden tunnistaminen 

Olen kartoittanut väitöskirjatutkimuksessani hoitajien kokemuksia ikääntyneiden muistisairaiden hengellisyyden tukemisesta. Hengellisten tarpeiden tunnistaminen on kokeneillekin hoitajille haastavaa silloin, kun potilaiden sanallinen kommunikointi on vaikeutunut muistisairauden etenemisen myötä. On tärkeää, että juuri muistisairaan ihmisen oma tapa ilmentää hengellisyyttä tulee tuetuksi. Hoitajat voivat saada tietoa potilaansa hengellisestä taustasta hänen läheisiltään sekä potilaan hengellisyyteen viittaavien esineiden (kirjojen, lehtien, taulujen yms.) välityksellä silloin kun ihminen ei enää itse pysty ilmaisemaan toiveitaan ja ajatuksiaan.

Modernissa monikulttuurisessa yhteiskunnassa on tärkeää välttää ihmisten ryhmäkohtelua ja perehtyä jokaisen henkilökohtaiseen hengellisyyteen. Tutkimukseen osallistuneet hoitajat ilmaisivatkin kiinnostusta erilaisiin elämänkatsomuksellisiin suuntauksiin voidakseen tukea muistisairaiden hengellisyyttä yksilöllisesti. Muistisairaan ihmisen elämänkatsomuksellisiin lähtökohtiin perehtyminen ja niiden huomioiminen hoitotyössä lisää hänen turvallisuuden kokemusta uudessa elämäntilanteessa esimerkiksi hoivakotiin muutettaessa. Muistisairaan ihmisen omannäköinen elämä myös hengellisyyden osa-alueella saa jatkua sairaudesta huolimatta.

Kristiina Toivonen

Sh, TtM, väitöskirjatutkija

Turun yliopisto

Yksikön johtaja

Mainiokoti Raisiontori

Vanhainkoti oli ennen vanhaan vaivaiskoti

Vähävaraiset tai huonoissa oloissa eläneet mummot ja papat kyydittiin hevoskärryllä tavaranyyttiensä kanssa paikalliseen laitokseen. Tuohon aikaan oli yleisesti tapana, että vanhukset saivat asua kotona elämänsä loppuun saakka. Huono-osaisimmat joutuivat laitoshoitoon ja tuota kohtaloa pelättiin.

Vaivaishoidon vaihetta elettiin 1800-1920- luvuilla. Tuohon hoidettavien suureen ryhmään kuuluivat vanhusten lisäksi tilattomat, sairaat, köyhät, orvot ja yksinäiset naiset. Vanhuksia hoidettiin armeliaisuudesta muun muassa seurakunnan toimesta 1860- luvulle asti, jonka jälkeen vastuu siirtyi kunnille.

Vaivaishoitolaki korvattiin köyhäinhoitolailla vuonna 1922. Kunnalliskodit tulivat vaivaistalojen tilalle. Kunnalliskotiin joutuminen koettiin häpeälliseksi, varallisuus olikin ratkaiseva tekijä vanhuksen elämän laadussa.

Palvelutalot ja tuettu asuminen yleistyvät

1970-1990 luvulla elettiin vanhustenhuollon kehittymisen aikaa. Tuona aikana kehittyi hoitojärjestelmä, joka otti huomioon erikseen vanhukset, kehitysvammaiset, kroonisia sairauksia potevat, alkoholistit sekä asunnottomat vanhukset. Kansanterveyslaki astui voimaan 1972, tuolloin kotona selviytymättömät vanhukset vietiin vuodeosastoille. Pian huomattiin, että vanhukset laitostuivat nopeasti noissa oloissa, kotisairaanhoidon kehittäminen alkoi. Nykyinen kotipalvelu- ja palvelutalotoiminta alkoi 1980- luvulla.

Tehostettu palveluasuminen lisää turvaa ja mielekkyyttä

Laitoshoitoa on purettu aktiivisesti 2000- luvulla ja yhä harvemmin vanhus asuu enää perinteisessä laitoshoidossa. Laitoshoidon tilalle on tullut tehostettu palveluasuminen, jossa asukkaat tarvitsevat paljon apua, hoivaa sekä valvontaa selviytyäkseen arjessa. Vanhainkodit ovat muuttuneet nykyaikaisiksi ja kodikkaiksi palvelukodeiksi. Hoitohenkilökunta on paikalla ympäri vuorokauden. Ympärivuorokautisen hoivan kodeissa asukkaiden elämä järjestetään mahdollisimman mielekkääksi ja toiminnalliseksi. Kuntouttava työote, jossa tavoitteena on vanhuksen mahdollisimman hyvä hoito, on osa hoitotyön arkea. Asukkailla on käytössä oma huone pesutiloineen sekä yhteisiä tiloja. Näissä kodeissa vanhukset saavat nykyään viettää loppuelämänsä, myös mahdollisen saattohoitovaiheen.

Kuva: Kunnalliskoti 1949, Työväen arkisto

”Taivallahden kesäteatteri esittää kesällä 2018 Marc Camolettin kansainvälisen menestyskomedian Lentävät Morsiamet. Nostakaa selkänojat ja kiinnittäkää turvavyöt, sillä luvassa on naurua ja turbulenssia. Mitä kaikkea voikaan tapahtua, kun poikamies Bernard pyörittää kolmen lentoemännän lemmenkarusellia? Suunnitelma toimii täydellisesti, kunnes yllättävät aikataulumuutokset sekoittavat pakan täydellisesti. Siitä alkaa tapahtumien ketju, jota tuntuu olevan mahdotonta pysäyttää. Onko edessä katastrofi vai onnistunut pakkolasku?”

Asukkaita, omaisia ja hoitajia oli kaikkiaan 19 sekä kaksi ihanaa SPR:n vapaaehtoista. Asukkaat tekivät koko porukalle värikkäät viuhkat helteen varalle, mutta sää olikin juuri sopiva eikä viuhkat olleet tarpeen. Katettuun katsomoon mentäessä saimme tuntea muutaman kesäisen sadepisaran kasvoilla, ihana lämmin merituuli suosi meitä ja lopuksi aurinkokin näyttäytyi. Voiko täydellisempää kesäteatteripäivää ja säätä toivoa!

Ruth Keyriläinen

Geronomi