Lue lisää

Kampanja kokoaa eri toimijat yhteen edistämään tukea tarvitsevien iäkkäiden ulkoilua turvallisessa seurassa säästä ja vuodenajasta riippumatta. Ulkoilukerrat kirjataan kampanjan aikana Vie vanhus ulos -verkkosivuillehttp://www.vievanhusulos.fi/

Haluamme edistää osaltamme kodeissamme niiden ikäihmisten ulkoilua, jotka tarvitsevat apua ulkoillakseen turvallisesti. Kampanjaan voi osallistua jokainen, joka haluaa tehdä hyvää! Kampanja huipentuu valtakunnalliseen iäkkäiden ulkoilupäivään 11.10.2018. Viedään vanhukset yhdessä ulos ja tehdään päivästä ikimuistoinen!

Läheiset ovat aina tervetulleita

Hoivakodeissamme läheiset saavat vierailla aina, kun heille sopii ilman rajoittavia vierailuaikoja. Usein he haluavatkin käydä hoivakodissa asuvan läheisensä luona, mutta ovat epävarmoja omasta roolistaan hoivakodin arjessa. Asukkaalla voi olla esimerkiksi muistisairaudesta johtuvaa vaikeutta tunnistaa omia läheisiään tai sanallinen kommunikointi voi olla muuten vaikeutunut.

Yhteinen tekeminen ja osallistuminen kantaa

Kodeissamme on mahdollisuus kahvitella asukkaan kanssa kodin yhteisissä tiloissa tai asukkaan huoneessa. Päiväkahville läheiset toivotetaan aina tervetulleiksi nauttimaan kahvia yhdessä asukkaidemme kanssa. Toisinaan läheiset ovat halunneet olla mukana avustamassa asukkaitamme muillakin aterioilla. Asukkaan toiveista riippuen vierailijat voivat avustaa häntä kauneuden hoidossa, kuten kynsien lakkauksessa tai hiusten laitossa. Hänen kanssaan voi myös mahdollisuuksien mukaan lähteä kodin ulkopuolelle esimerkiksi seurakunnan tilaisuuksiin tai vaikkapa raveihin. Hoivakodeissamme läheiset ovatkin olleet tiiviisti mukana asukkaidemme elämässä.

Asukaskokoukset ja fysioterapeutin tuokiot ovat osa arkeamme

Järjestämme kodeissamme viikoittain asukaskokouksen, johon myös läheiset ovat tervetulleita. Erityisesti asukkaan kommunikoinnin vaikeuduttua läheiset voivat toimia näissä kokouksissa asukkaan apuna. Osassa kodeistamme läheiset on toivotettu tervetulleiksi myös henkilöstön viikkopalaveriin silloin kun siellä on käsitelty yksikön yleistä toimintaa eikä kenenkään asukkaan henkilökohtaisia asioita. Fysioterapeutti vetää kodeissamme tuolijumppaa, johon henkilökunta ja läheiset ovat asukkaiden lisäksi tervetulleita. Joissain kodeissamme on kauniit puutarhat, joiden hoitoon läheiset voivat asukkaiden kanssa osallistua.

Kotiemme päiväohjelma koostaa arkea

Läheisten kannattaa tutustua kotiemme joka viikko päivitettävään ohjelmaan, josta selviää, milloin pääsee avustamaan tai osallistumaan bingoon, pelihetkiin, musiikkituokioihin, ulkoiluun tai retkiin. Tietokonepelien pelaamisessa osaavat läheiset ovat toimineet ohjaajina ja yhteislauluhetkiin mahtuu aina lisää laulajia. Läheiset voivat myös lukea asukkaille ääneen lehtiä tai kirjoja, joita on saatavilla kaikissa kodeissamme.

Juhliminen on tärkeää

Arjen toiminnan lisäksi järjestämme kodeissamme erityisiä läheisten iltoja, joissa haluamme kiittää asukkaidemme läheisiä ja antaa heille mahdollisuuden nauttia valmiista ohjelmasta sekä tarjoiluista. Joissain kodeissa läheiset ovat osallistuneet näiden iltojen järjestämiseen. Kaikkien asukkaiden läheiset kutsutaan tilaisuuksiin ja toivomme aina runsasta osallistumista. Myös muihin kotiemme juhliin (kesäjuhlat, joulujuhlat) toivotamme asukkaidemme läheiset tervetulleiksi. Ajoittain juhlissamme saa toimia myös tanssiparina.

Tehdään yhdessä asukkaillemme hyvä elämä!

Toivomme henkilökunnan kanssa keskustelua siitä, mihin läheiset haluavat osallistua. Lupaamme kuulla toiveita herkällä korvalla. Myös esimiehet keskustelevat asiasta mielellään. Keräämme kodeissamme jatkuvaa palautetta toiminnastamme sähköisillä tyytyväisyyskyselyillä. Olemme saaneet kyselyiden kautta paljon arvokkaita ideoita kotiemme kehittämiseksi.

On tärkeää saada elää omien tuttujen ihmisten ympäröimänä elämän kaikissa vaiheissa. Läheisillä on oikeus viettää aikaa asukkaidemme kanssa hoivakodissa ja sen ulkopuolella. Toivotamme kaikki asukkaidemme omaiset, läheiset, naapurit ja ystävät tervetulleiksi tekemään asukkaidemme arjesta merkityksellisempää!

Kristiina Toivonen

Yksikön johtaja

Mainiokoti Raisiontori

Juonnettu lauluesitys Kirkonkylän kahvilassa sisälsi vähän vanhempia lauluja ja kupletteja elämästä Suomessa: lähtemisestä, kaipuusta, rakkaudesta – sekä vakavasti että huumorilla. Esitys osui ja upposi kuulijakuntaan. Kiitoksia Olli ja Juha

Kati Jääskeläinen, sairaanhoitaja

Mainiokoti Kallavesi

Muistisairaudet ovat muodostuneet kansantaudiksi

Suomessa on noin kaksisataa tuhatta muistisairasta. Muistisairaudet luokitellaankin Suomessa kansantaudiksi. Suomi on yksi nopeimmin ikääntyviä maita ja väestön ikääntyessä myös muistisairaudet yleistyvät. Muistisairaus, esimerkiksi Alzheimerin tauti, on vakava, jopa henkeä uhkaava diagnoosi. Ihmisen persoonallisuuden on kuvattu muistisairauden myötä katoavan pala palalta. Muistot haihtuvat pois, ja niiden mukana tutut ihmiset saattavat unohtua, jopa ne kaikkein rakkaimmat. Vähiten muistisairaudet kuitenkin vaikuttavat ihmisen henkilökohtaisiin mieltymyksiin sekä turvallisuuden ja läheisyyden kokemuksiin. Turvallisuuden tunne syntyy samoista asioista kuin ennen sairastumista.

MItä hengellisyys on?

Hengellisyys voidaan määritellä laajasti sisältämään elämän tarkoitukseen ja elämänkatsomukseen liittyvät kysymykset myös uskonnollisuuden ulkopuolella. Ihmisen hengellisyys ei katoa muistisairauden myötä, vaan muiden kroonisten sairauksien tavoin muistisairaus voi saada ihmisen pohtimaan uudelleen perimmäisiä kysymyksiä esimerkiksi elämän tarkoituksesta ja sairauden merkityksestä. Sairastuminen voi siis jopa vahvistaa ihmisen hengellistä identiteettiä, joka joillain ilmenee uskonnon kautta ja toisilla jonkin maallisemman elämänkatsomuksen kautta.

Hengellisyys osana arvokasta elämää

Kansallisen muistiohjelman tavoitteena on muistisairaiden arvokas elämä ja useissa tutkimuksissa on todettu hengellisyyden positiiviset vaikutukset ikääntyneiden muistisairaiden elämänlaatuun. Hengellisyyden tukemisen on todettu vähentävän yksinäisyyden kokemusta, stressiä ja masennusta. Ihminen säilyy kokonaisena vielä muistisairaanakin ja hänen kokonaisuutensa tukeminen on keskeistä laadukkaassa hoitotyössä, joka saattaa usein jatkua jopa vuosia. Fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen tuen ohella muistisairas hyötyy myös hengellisten tarpeiden huomioimisesta. Hengellisiin tarpeisiin vastaamista onkin pidetty osana hyvää kokonaisvaltaista hoitoa hoitotyön alkuajoista lähtien. Hengellisyyden tukeminen ikääntyneiden muistisairaiden hoitotyössä on haastava osa kokonaisvaltaista hoitotyötä, jonka toteuttamisessa potilaslähtöisyys ja yksilöllisyys korostuvat.

Yksilöllisen hengellisyyden tunnistaminen 

Olen kartoittanut väitöskirjatutkimuksessani hoitajien kokemuksia ikääntyneiden muistisairaiden hengellisyyden tukemisesta. Hengellisten tarpeiden tunnistaminen on kokeneillekin hoitajille haastavaa silloin, kun potilaiden sanallinen kommunikointi on vaikeutunut muistisairauden etenemisen myötä. On tärkeää, että juuri muistisairaan ihmisen oma tapa ilmentää hengellisyyttä tulee tuetuksi. Hoitajat voivat saada tietoa potilaansa hengellisestä taustasta hänen läheisiltään sekä potilaan hengellisyyteen viittaavien esineiden (kirjojen, lehtien, taulujen yms.) välityksellä silloin kun ihminen ei enää itse pysty ilmaisemaan toiveitaan ja ajatuksiaan.

Modernissa monikulttuurisessa yhteiskunnassa on tärkeää välttää ihmisten ryhmäkohtelua ja perehtyä jokaisen henkilökohtaiseen hengellisyyteen. Tutkimukseen osallistuneet hoitajat ilmaisivatkin kiinnostusta erilaisiin elämänkatsomuksellisiin suuntauksiin voidakseen tukea muistisairaiden hengellisyyttä yksilöllisesti. Muistisairaan ihmisen elämänkatsomuksellisiin lähtökohtiin perehtyminen ja niiden huomioiminen hoitotyössä lisää hänen turvallisuuden kokemusta uudessa elämäntilanteessa esimerkiksi hoivakotiin muutettaessa. Muistisairaan ihmisen omannäköinen elämä myös hengellisyyden osa-alueella saa jatkua sairaudesta huolimatta.

Kristiina Toivonen

Sh, TtM, väitöskirjatutkija

Turun yliopisto

Yksikön johtaja

Mainiokoti Raisiontori

Vanhainkoti oli ennen vanhaan vaivaiskoti

Vähävaraiset tai huonoissa oloissa eläneet mummot ja papat kyydittiin hevoskärryllä tavaranyyttiensä kanssa paikalliseen laitokseen. Tuohon aikaan oli yleisesti tapana, että vanhukset saivat asua kotona elämänsä loppuun saakka. Huono-osaisimmat joutuivat laitoshoitoon ja tuota kohtaloa pelättiin.

Vaivaishoidon vaihetta elettiin 1800-1920- luvuilla. Tuohon hoidettavien suureen ryhmään kuuluivat vanhusten lisäksi tilattomat, sairaat, köyhät, orvot ja yksinäiset naiset. Vanhuksia hoidettiin armeliaisuudesta muun muassa seurakunnan toimesta 1860- luvulle asti, jonka jälkeen vastuu siirtyi kunnille.

Vaivaishoitolaki korvattiin köyhäinhoitolailla vuonna 1922. Kunnalliskodit tulivat vaivaistalojen tilalle. Kunnalliskotiin joutuminen koettiin häpeälliseksi, varallisuus olikin ratkaiseva tekijä vanhuksen elämän laadussa.

Palvelutalot ja tuettu asuminen yleistyvät

1970-1990 luvulla elettiin vanhustenhuollon kehittymisen aikaa. Tuona aikana kehittyi hoitojärjestelmä, joka otti huomioon erikseen vanhukset, kehitysvammaiset, kroonisia sairauksia potevat, alkoholistit sekä asunnottomat vanhukset. Kansanterveyslaki astui voimaan 1972, tuolloin kotona selviytymättömät vanhukset vietiin vuodeosastoille. Pian huomattiin, että vanhukset laitostuivat nopeasti noissa oloissa, kotisairaanhoidon kehittäminen alkoi. Nykyinen kotipalvelu- ja palvelutalotoiminta alkoi 1980- luvulla.

Tehostettu palveluasuminen lisää turvaa ja mielekkyyttä

Laitoshoitoa on purettu aktiivisesti 2000- luvulla ja yhä harvemmin vanhus asuu enää perinteisessä laitoshoidossa. Laitoshoidon tilalle on tullut tehostettu palveluasuminen, jossa asukkaat tarvitsevat paljon apua, hoivaa sekä valvontaa selviytyäkseen arjessa. Vanhainkodit ovat muuttuneet nykyaikaisiksi ja kodikkaiksi palvelukodeiksi. Hoitohenkilökunta on paikalla ympäri vuorokauden. Ympärivuorokautisen hoivan kodeissa asukkaiden elämä järjestetään mahdollisimman mielekkääksi ja toiminnalliseksi. Kuntouttava työote, jossa tavoitteena on vanhuksen mahdollisimman hyvä hoito, on osa hoitotyön arkea. Asukkailla on käytössä oma huone pesutiloineen sekä yhteisiä tiloja. Näissä kodeissa vanhukset saavat nykyään viettää loppuelämänsä, myös mahdollisen saattohoitovaiheen.

Kuva: Kunnalliskoti 1949, Työväen arkisto

”Taivallahden kesäteatteri esittää kesällä 2018 Marc Camolettin kansainvälisen menestyskomedian Lentävät Morsiamet. Nostakaa selkänojat ja kiinnittäkää turvavyöt, sillä luvassa on naurua ja turbulenssia. Mitä kaikkea voikaan tapahtua, kun poikamies Bernard pyörittää kolmen lentoemännän lemmenkarusellia? Suunnitelma toimii täydellisesti, kunnes yllättävät aikataulumuutokset sekoittavat pakan täydellisesti. Siitä alkaa tapahtumien ketju, jota tuntuu olevan mahdotonta pysäyttää. Onko edessä katastrofi vai onnistunut pakkolasku?”

Asukkaita, omaisia ja hoitajia oli kaikkiaan 19 sekä kaksi ihanaa SPR:n vapaaehtoista. Asukkaat tekivät koko porukalle värikkäät viuhkat helteen varalle, mutta sää olikin juuri sopiva eikä viuhkat olleet tarpeen. Katettuun katsomoon mentäessä saimme tuntea muutaman kesäisen sadepisaran kasvoilla, ihana lämmin merituuli suosi meitä ja lopuksi aurinkokin näyttäytyi. Voiko täydellisempää kesäteatteripäivää ja säätä toivoa!

Ruth Keyriläinen

Geronomi

”Kaoottinen tunne, eksynyt olo, itku pyrkii pintaan ja äitiä ikävä.” Näitä tunteita moni muistisairas asukkaamme kokee päivittäin. Hoitajamme pyrkivät tekemään parhaansa olon helpottamiseksi ja yrittävät kaikin keinoin viedä ajatuksia johonkin muuhun. Kohtaaminen ei ole helppoa. Miten kohtaisin oikein, jotta edes pienen hetken ajan muistisairaan ihmisen maailmassa olisi jonkinlainen rauha ja toivon pilkahdus? Mitä sanoisin, kuinka toimisin? Ei haittaa, vaikka se onnistunut hetki olisi lyhyt. Se hetki on silti juuri nyt ainutlaatuinen hetki, hetki joka ei enää koskaan toistu samanlaisena.

Muistisairaan ihmisen asemaan asettuminen on vaikeaa tässä hektisessä maailmassa, mutta voit yrittää vaikka näin: Valitse maa jossa et ole koskaan käynyt, jonka kieltä et puhu tai ymmärrä, jossa olet yhtäkkiä aivan yksin, josta et osaa tarkemmin sanoa missä edes olet. Miltä sinusta nyt tuntuu? Onko kaoottinen tunne, eksynyt olo, itku pyrkii pintaan ja äitiä ikävä? Aivan, tuntuuko jotenkin tutulta? Muistisairas ihminen kokee juurikin samoja tunteita, kun ei enää pysty määrittelemään ympäristöään, sanat eivät tule kuten itse haluaisi, ihmiset ympärillä eivät ymmärrä.

Jokainen hoitaja haluaa olla hyvä, näin väitän. Jokainen hoitaja tarvitsee myös välillä muistiin palautusta ja vinkkejä. Tässä muutama, joita voit kokeilla muistisairaan ihmisen kohtaamisessa. On tärkeää luoda rauhallinen hetki, pysähtyä vaikka olisi kuinka kiire. Se on sen arvoista, usko pois! Katso silmiin ja kosketa tai istu viereen seuraksi. Ole hiljaa siinä hetkessä. Keskustele, kysy mitä kuuluu, kuuntele aidosti muistisairasta tasavertaisena ihmisenä kunnioittaen. Myötäile kehon liikkeitä ja puheensävyä korostamatta liikaa. Virittäydy samalle aaltopituudelle. Ei haittaa, vaikka sanat eivät aina osuisi kohdilleen. Viesti hyväksyntää ja hymyile, viivy hetkessä. Muistisairas ihminen auttaa myös hoitajaa pysähtymään ainutlaatuiseen hetkeen kaiken kiireen keskellä.

Ei se niin kauhean vaikeaa olekaan, vai mitä? Me vain välillä unohdamme, se on inhimillistä. Toisen ihmisen kohtaamisen peruselementit ovat samat, olipa hän muistisairas tai terve. Aitous, kiireettömyys, empaattisuus ja lämpö, ihminen ihmiselle -se riittää.

Hyvää loppukesää kaikille tasavertaisesti!

Sari Merinen

Yksikön johtaja Mainiokoti Emilia ja Arvid

Helteiden saapuessa monia läheisiä mietityttää, muistaako yksin kotona asuva vanhus juoda tarpeeksi ja mistä merkeistä sen voi tietää?

Ikäihmiset tarvitsevat nestettä aivan samalla tavalla kuin nuoremmatkin meistä, joskus jopa enemmän. Kotona asuvat muistisairaat ovat erityisen alttiita riittämättömälle ravinnon ja nesteen saannille. Muistisairas ei yksinkertaisesti muista juoda tai ei tunnista nesteen tarvetta, koska ei tunne janon tunnetta.

Ihmisen päivittäinen nesteen tarve riippuen painosta on keskimäärin 1,5 -2 litraa, josta juotavan nesteen määrä on ainakin 1-1.5 litraa ja loput tulee normaalin ja monipuolisen ruokavalion mukana. Jos vanhus syö huonosti, niin kuin usein voi olla, on juotavan nesteen määrä oltava suurempi.

– Iäkkäillä on usein myös sairauksia, jotka lisäävät kuivumisen vaaraa, kertoo yksikön johtaja Arja Sokura Hoiva Mehiläisen Mainiokoti Huvilaharjusta. Useat sydän- ja verenpainelääkkeet sekä muutamat antibiootit poistavat nestettä elimistöstä. Jos elimistö pääsee kuivumaan, voivat lääkepitoisuudet nousta haitalliselle tasolle.

Kesän lämmetessä myös tarve juoda kasvaa. Mistä sitten tietää, juoko vanhus riittävästi päivän aikana?

– Hyvä nyrkkisääntö on, että vessassa pitäisi käydä 3-4 tunnin välein ja virtsa on vaaleaa. Kannattaa kuitenkin muistaa, että virtsaamistarpeissa on aina yksilöllisiä eroja. Normaali ruumiinlämpö kertoo riittävästä juomisesta, samoin silmät ja suu eivät näytä kuivilta. Hengitys on tasaista ja riittävän nesteiden saannin tuloksena iho on kimmoisa ja tuntuu lämpimältä. Toki iän mukanaan tuomien ihon normaalien muutosten, kuten ihon kuivumisen, ryppyjen ja juonteiden vuoksi voi olla haastavaa huomata muutoksia iholla.

–Lievän nestehukan oireet ovat iäkkäillä usein lieviä tai niin epämääräisiä, ettei niitä yleensä edes havaita heti. Kun nestehukka sitten aiheuttaa oireita, seuraukset yleensä ilmenevät jo muutamassa päivässä, toteaa Arja Sokura.

Ensimmäisenä yleensä havaitaan virtsamäärien väheneminen ja vanhus voi valittaa päänsärkyä tai väsymystä. Vanhuksen toimintakyky laskee ja hän voi olla sekava, seurauksena voi olla myös psyykkisiä oireita. Elimistön kuivuminen aiheuttaa myös verenpaineen laskua, josta taas voi seurata huimausta, ja vanhus saattaa kaatuilla. Myös tumma, voimakkaasti tuoksuva virtsa on yksi merkki riittämättömästä nesteytyksestä.

– Kotihoitona toimii nesteiden ja energian nauttiminen sekä lepo. Veden lisäksi hyviä juomia ovat maito ja piimä, makeat mehutkin käyvät. Mikäli tilanne ei korjaannu, on sairaalahoito välttämätön, Arja Sokura ohjeistaa.

Vanhusten kohdalla on syytä muistaa, että ruokaan ja juomaan liittyvät kaavamaiset ja tiukat rajoitukset yleensä huonontavat iäkkään ravitsemusta ja nestetasapainoa. Jos vanhus on tottunut tiettyihin makuihin, turhat rajoitukset vain vähentävät nesteiden ja ruoan nauttimista. –Kaikki mikä maistuu, on hyväksi. Ennen vanhaan ei juuri juotu jaffaa tai kokista, vaan vanhukselle kannattaa tarjota lapsuudesta ja nuoruudesta tuttuja makuja, oli se sitten kirnupiimää tai kotikaljaa, vinkkaa Sokura.

– Aina vanhus ei muista onko juonut tarpeeksi tai syönyt riittävästi. Yleensä jano tulee vähän jälkijunassa ja kertoo jo alkavasta nestehukasta. Tärkeää olisikin juoda säännöllisesti. Varsinkin kotona asuvan muistisairaan kohdalla tulisi varmistaa nesteiden nauttiminen esimerkiksi jättämällä kannullinen lempijuomaa jääkaappiin ja kannuun vielä lappu muistutuksena, samoin jääkaapin oveen.

Juomisen ohella pitäisi vielä muistaa huolehtia suolatasapainosta, jotta nesteet imeytyisivät. – Annamme usein hoivakodissamme vanhuksille juoman kyytipoikana esimerkiksi silliä. Vaikka ravitsemussuositukset on hyvä muistaa, on tärkeämpää varmistaa riittävä nesteytys. Tässä kaikki keinot ovat sallittuja, toteaa Sokura lopuksi.

Arja Sokura

Yksikön johtaja

Mainiokoti Huvilaharju

Asukkaiden mielestä käsihygienia oli hyvä asia ja käsihuuhteen käyttö suorastaan loistava idea ja niinpä mummut ja vaarit ihan hykertelivät käsiään kun hoitajat avustivat huuhteen käytössä. ”Kaikkea sitä oppii kun vanhaksi elää, tämähän on uskomaton keksintö”! Niin ja suojakäsineillä piti suojata vasta hoidetut kädet, olisihan se nolon näköistä värjääntyneillä käsillä käydä lounaspöytään.

Arja Sokura

Yksikön johtaja Mainiokoti Huvilaharju