”Työskentelen muistisairaiden yksikössä lähihoitajana. Eilen kävin työpaikallani 4- ja 6-vuotiaiden poikieni kanssa. Siellä asukkaat olivat juuri syöneet päivällisen ja päiväsalissa oli paljon väkeä.

Meillä Mainiokoti Muikussa, ja varmaan muissakin hoivayksiköissä, on sekä asukkaiden että vierailijoiden käytössä ja vapaasti saatavilla erilaisia pelejä, kirjoja ja leluja. Pojat alkoivatkin heti keilaamaan ja pelaamaan renkaanheittoa. Ja mitä tekivät asukkaat:

Kaikki rauhoittuivat, hymyt nousivat kasvoille. Levoton pappa istahti keinutuoliin katselemaan ja iloisena kommentoimaan poikien leikkejä. Väsyneenä ”nuokkunut” mummu avasi silmänsä, ilonkyyneleitä pyyhkien totesi tänne tulleen ihania lapsia. Lempeällä otteella hän paimensi poikia ja nauroi ihanan heleää nauruaan. Yksi mummu innostui heittämään rengasta kilpaa lasten kanssa. Useampi alkoi muistella omia lastenlapsiaan ja mitä heidän kanssaan oli joskus tehnyt. Yksi pappa katseli kauan lasten tietokirjaa 6-vuotiaan kanssa. Tunnelma päiväsalissa oli hämmentävä, täynnä iloa ja rauhaa. Pois lähtiessämme asukas, joka ei enää juurikaan selviä lauseita tuota, hipaisi poikaani puvun hihasta ja sanoi: ”Jää tänne minun luokse”. Olin liikuttunut ja iloisen yllättynyt siitä, miten hurja positiivinen vaikutus parilla lapsella oli muistisairaisiin. Joten te kaikki, joiden mummi, isomummi, pappa, isopappa jne asuu hoivakodissa: Viekää lapsia heidän luokseen. Käykää lasten kanssa muistisairaiden luona. Kokemani mukaan lapset suhtautuvat muistisairaisiin todella mutkattomaksi. Riittää, kun kertoo, että heillä on sellainen sairaus, jonka takia he voivat välillä käyttäytyä vähän hassusti tai puhua hassuja, mutta eivät tarkoita mitään pahaa. Näistä hetkistä sekä muistisairas että lapsi saa ja oppii valtavasti ”

Iso Kiitos Mirjalle ja pojille vierailustaan Mainiokoti Muikussa!

Lupa poikien kuvien julkaisuun ja kirjoitukseen on kysytty.

Sitä seuraava viikko on Vanhustenviikko. Vanhustenviikkoa vietetään 2.-9.10. teemalla Yhdessä luontoon – joka iän oikeus. Jokaisessa yksikössämme on suunniteltu kivaa yhteistä tekemistä niin ulkona kuin sisälläkin. Lisää tapahtumiamme pääset katsomaan Mainiokotien ja yksiköiden omilta Facebook -sivuilta!

Mielialojen vaihtelut, alakuloisuus, ahdistus ja pelko missä ollaan. Onko lapset turvassa tai ovatko he kotona? Miten ja millä pääsemme auttamaan heitä? Tunne on muistisairaille tosi. Tunne, ettei osaa selittää tai kuvailla tunnetta tai oloa. Sanoja ei tule.

Asetamme ehkä puheen itsestäänselvyytenä tapana olla vuorovaikutuksessa toisen kanssa. Muistisairauden edetessä puheen tuottaminen saattaa vaikeutua, ei vaan löydy oikeita sanoja. Tällöin läsnäolo, eleet sekä ilmeet toimivat puheen tilalla. Joskus pelkkä vierellä olo ja kädestä pitäminen ovat ainoat mitä siihen hetkeen tarvitaan.

Ei unohdeta, että ikääntyneiden kanssa voi oikeasti pitää hauskaa. Laitetaan musiikit päälle, tehdään sohvilla vaikka ristikkoa ja kudotaan pipoja. Lauletaan tunteella ja täysillä Kaija Koon ’Kuka keksi rakkauden’. You name it.

Muistetaan, että läsnäolo ei vaadi ihmeitä. Vastineeksi voit saada ikääntyneen vähän ujot tanssiliikkeet ja viekkaan hymyn. Ja se antaa ja merkitsee niin paljon, kun tietää mitä kaikkea mieli käy läpi.

Kannattaa tutustua Muistiliitto verkkosivuihin ja syventyä tähän. Sieltä löytyy tietoa esimerkiksi aivoterveydestä ja miten perheenä eletään asian kanssa sekä paljon muuta…

Teksti: Mainiokoti Ilona
Kuva: Mainiokoti Karhula

Tervetuloa myös näyttelypisteellemme 0L8, jossa pääset tutustumaan palveluihimme sekä tervehtimään porukkaamme – olemme yhteisellä ständillä Mehiläisen sakin kanssa.

Nappaa ständiltämme mukaan myös herkullinen FROOSH-smoothie.

Nähdään Kuntamarkkinoilla!

Mainiokoti Katariinassa ja Mainiokoti Vihtorissa alkoi viikko makeasti… Eilen vietettiin Mainion nimipäivää ja tietysti hienoa nimeä tulee juhlistaa mansikkakermakakulla, kääretortulla ja suklaapusuilla.

Mainiokoti Kanervassa ulkoiltiin hyvässä säässä, parin epävakaisen päivän jälkeen. Matkan varrella tehtiin havainto, että Sotkamontie alikulkutunnelissa on sama räsymatto teema kuin meillä Mainiokotien logossa. Lisäksi keräsimme kimpun luonnonkukkia ilahduttamaan asukkaitamme.

Helteiden saapuessa monia läheisiä mietityttää, muistaako yksin kotona asuva vanhus juoda tarpeeksi ja mistä merkeistä sen voi tietää?

Ikäihmiset tarvitsevat nestettä aivan samalla tavalla kuin nuoremmatkin meistä, joskus jopa enemmän. Kotona asuvat muistisairaat ovat erityisen alttiita riittämättömälle ravinnon ja nesteen saannille. Muistisairas ei yksinkertaisesti muista juoda tai ei tunnista nesteen tarvetta, koska ei tunne janon tunnetta.

Ihmisen päivittäinen nesteen tarve riippuen painosta on keskimäärin 1,5 -2 litraa, josta juotavan nesteen määrä on ainakin 1-1.5 litraa ja loput tulee normaalin ja monipuolisen ruokavalion mukana. Jos vanhus syö huonosti, niin kuin usein voi olla, on juotavan nesteen määrä oltava suurempi.

– Iäkkäillä on usein myös sairauksia, jotka lisäävät kuivumisen vaaraa, kertoo yksikön johtaja Arja Sokura Hoiva Mehiläisen Mainiokoti Huvilaharjusta. Useat sydän- ja verenpainelääkkeet sekä muutamat antibiootit poistavat nestettä elimistöstä. Jos elimistö pääsee kuivumaan, voivat lääkepitoisuudet nousta haitalliselle tasolle.

Kesän lämmetessä myös tarve juoda kasvaa. Mistä sitten tietää, juoko vanhus riittävästi päivän aikana?

– Hyvä nyrkkisääntö on, että vessassa pitäisi käydä 3-4 tunnin välein ja virtsa on vaaleaa. Kannattaa kuitenkin muistaa, että virtsaamistarpeissa on aina yksilöllisiä eroja. Normaali ruumiinlämpö kertoo riittävästä juomisesta, samoin silmät ja suu eivät näytä kuivilta. Hengitys on tasaista ja riittävän nesteiden saannin tuloksena iho on kimmoisa ja tuntuu lämpimältä. Toki iän mukanaan tuomien ihon normaalien muutosten, kuten ihon kuivumisen, ryppyjen ja juonteiden vuoksi voi olla haastavaa huomata muutoksia iholla.

–Lievän nestehukan oireet ovat iäkkäillä usein lieviä tai niin epämääräisiä, ettei niitä yleensä edes havaita heti. Kun nestehukka sitten aiheuttaa oireita, seuraukset yleensä ilmenevät jo muutamassa päivässä, toteaa Arja Sokura.

Ensimmäisenä yleensä havaitaan virtsamäärien väheneminen ja vanhus voi valittaa päänsärkyä tai väsymystä. Vanhuksen toimintakyky laskee ja hän voi olla sekava, seurauksena voi olla myös psyykkisiä oireita. Elimistön kuivuminen aiheuttaa myös verenpaineen laskua, josta taas voi seurata huimausta, ja vanhus saattaa kaatuilla. Myös tumma, voimakkaasti tuoksuva virtsa on yksi merkki riittämättömästä nesteytyksestä.

– Kotihoitona toimii nesteiden ja energian nauttiminen sekä lepo. Veden lisäksi hyviä juomia ovat maito ja piimä, makeat mehutkin käyvät. Mikäli tilanne ei korjaannu, on sairaalahoito välttämätön, Arja Sokura ohjeistaa.

Vanhusten kohdalla on syytä muistaa, että ruokaan ja juomaan liittyvät kaavamaiset ja tiukat rajoitukset yleensä huonontavat iäkkään ravitsemusta ja nestetasapainoa. Jos vanhus on tottunut tiettyihin makuihin, turhat rajoitukset vain vähentävät nesteiden ja ruoan nauttimista. –Kaikki mikä maistuu, on hyväksi. Ennen vanhaan ei juuri juotu jaffaa tai kokista, vaan vanhukselle kannattaa tarjota lapsuudesta ja nuoruudesta tuttuja makuja, oli se sitten kirnupiimää tai kotikaljaa, vinkkaa Sokura.

– Aina vanhus ei muista onko juonut tarpeeksi tai syönyt riittävästi. Yleensä jano tulee vähän jälkijunassa ja kertoo jo alkavasta nestehukasta. Tärkeää olisikin juoda säännöllisesti. Varsinkin kotona asuvan muistisairaan kohdalla tulisi varmistaa nesteiden nauttiminen esimerkiksi jättämällä kannullinen lempijuomaa jääkaappiin ja kannuun vielä lappu muistutuksena, samoin jääkaapin oveen.

Juomisen ohella pitäisi vielä muistaa huolehtia suolatasapainosta, jotta nesteet imeytyisivät. – Annamme usein hoivakodissamme vanhuksille juoman kyytipoikana esimerkiksi silliä. Vaikka ravitsemussuositukset on hyvä muistaa, on tärkeämpää varmistaa riittävä nesteytys. Tässä kaikki keinot ovat sallittuja, toteaa Sokura lopuksi.

Arja Sokura, yksikönjohtaja
Mainiokoti Huvilaharju

Lahdessa sijaitsevat Mainiokoti Kultakaari ja Wanha Lahti sekä Hollolassa toimiva Mainiokoti Vilja ovat Mehiläisen omistamia ikäihmisten hoivakoteja. Niihin voi hakeutua asiakkaaksi kaupungin tai kunnan oman sosiaalityöntekijän kanssa asiasta sopien, palvelusetelin turvin tai itse maksavana asiakkaana.

– Jokaisella asukkaalla on Mainiokodissa oma asunto, johon tehdään normaali vuokrasopimus. Palveluasumisen sopimukseen voidaan liittää myös muun muassa siivous- ja pyykkipalvelu sekä muita tarvittavia tukitoimintoja, Mainiokoti Kultakaaren johtaja Mia Mäntysaari kertoo.

Mainiokodeissa asukkaiden ei tarvitse viettää aikaansa omassa asunnossaan yksin. Yhteiset ruokailuhetket sekä kaikenlainen muu asukkaiden toiveiden mukainen tekeminen ovat keskeinen osa Mainiokotien arkea.

– Meillä muun muassa ulkoillaan paljon, soitetaan musiikkia, pelataan bingoa, hoidetaan kukkia, luetaan lehtiä ja harrastetaan tuolijumppaa. Kaikenlaisen yhteisen tekemisen ideat kumpuavat kerran viikossa pidettävästä asukaskokouksesta. Siellä jokainen asukas saa esittää toiveensa arkeen ja ruokailuihin liittyen, Mäntysaari jatkaa.

Omat vahvuudet esiin

Mainiokoti Kultakaaressa työskentelevät lähihoitaja Anne Varjovirta ja lähihoitajaopiskelija Hanna Karlsson-Hartikainen viettävät jokaisen vanhuksen kanssa viikoittain myös kiireetöntä ja kahdenkeskistä aikaa.

– Kaikilla asukkailla on viikoittainen omatuokio, jonka aikana tehdään mitä asukas haluaa. Yksi asukas haluaa aina, että häntä kuunnellaan. Hän siis vain puhuu oman tuokionsa ajan ja hoitaja kuuntelee, Anne Varjovirta kertoo.

– Eräs vuodepotilas puolestaan toivoi jokin aika sitten pääsevänsä ulos. Niinpä työnsin hänet sängyn kanssa tien toisella puolella olevaan puistoon, jossa hän sai ihastella luontoa ja katsella lintuja, Hanna Karlsson-Hartikainen jatkaa.

Varjovirran taitavat kädet kihartavat ja letittävät usein asukkaiden hiuksia.

– Hoitotyön lisäksi jokainen työntekijä on asukkaiden arjessa läsnä omien vahvuuksiensa mukaisesti. Jollekin se kirjallisuus, toiselle historia, musiikki tai tanssi. Minä tykkään laittaa hiuksia ja kynsiä, ja se on myös monille asukkaille varsin mieluista. Siinä samalla tulee tarinoitua monenlaista, hän hymyilee.

Tule työkaveriksi!

Toiminnallista arkea vietetään myös Hollolan Kumpulassa sijaitsevassa Mainiokoti Viljassa, jossa geronomi Tiina Toivonen ja fysioterapeutti Lotta Tolvanen vastaavat yhdessä asukkaiden viriketoiminnasta.

– Tällä viikolla meillä oli mediamaanantai ja kesän avauksena pidimme jäätelöbaarin. Toimintaa on laidasta laitaan ja dokumentoimme sitä myös asukkaiden läheisille, joihin pidämme säännöllisesti yhteyttä, Tiina Toivonen kertoo.

Sekä Mainiokoti Kultakaari että Vilja ovat saaneet Mehiläisen laatupalkinnon. Sen kriteereihin lukeutuvat toiminnallisen arjen lisäksi viriketoiminnan aktiivisuus sekä yhteydenpito läheisiin. Mainiokotien aktiivinen ja laadukas toiminta välittyy myös siitä, miten työntekijät kuvailevat työpaikkaansa.

– Meillä on kaikin puolin ihana, suvaitsevainen, kehittämismyönteinen ja huumorintajuinen työyhteisö, jossa uudet ideat otetaan hyvin vastaan. Moniammatillisessa tiimissämme jokainen työntekijä saa olla oma itsensä, Lotta Tolvanen kiittelee.

Samaa sanovat myös Anne Varjovirta ja Hanna Karlsson-Hartikainen, jotka arvostavat myös joustavaa työvuorosuunnittelua, liikunta- ja kulttuurisetelietua sekä Mehiläisen laadukasta työterveyshuoltoa.

– Perhesyistä olen tehnyt joka toisen viikon vain aamuvuoroa, mikä on sopinut työnantajalle hyvin. Toisaalta olen ollut valmis joustamaan myös toiseen suuntaan ja tekemään pyhäpäiviä ja viikonloppuja silloin kun se on ollut mahdollista. Työvuorot on aina saanut sovittua omaan elämään sopiviksi, Anne Varjovirta toteaa.

Mia Mäntysaaren mukaan Mainiokotien työyhteisöissä on tilaa myös uusille hoito- ja hoivatyöntekijöille.

– Meille voi tulla koko- tai osa-aikaiseksi työntekijäksi tai tekemään vuoroja esimerkiksi hoitoalan opintojen, eläkkeen tai hoitovapaan lomassa. Lähihoitajaopiskelijat voivat myös tehdä meillä opintonsa loppuun oppisopimuksella. Mainiokotien joustavasta työvuorosuunnittelusta ja hyvästä yhteishengestä on iloa kaikenlaisille työntekijöille, Mäntysaari vakuuttaa.

Lue koko juttu klikkaamalla tästä!

”Arvostamme tätä huomionosoitusta. Tutkimuksessa on kyse mielikuvasta ja arvioijana toimivat alan opiskelijat, joiden odotuksissa työntekijäkokemuksen rima on korkealla. Olemme tehneet koko talossa systemaattisesti työtä johtamisen, työolosuhteiden ja koko työntekijäkokemuksen eteen ja näen että sisäisesti tekemämme hyvä työ näkyy nyt ulkoiseen kohderyhmään suunnatussa tutkimuksessa. Tavoitteenamme on olla halutuin työpaikka sote-alan ammattilaisille ja jatkammekin nöyrin mielin hyvää työtä”, toteaa Mehiläisen henkilöstöjohtaja Tatu Tulokas.

”Me Mehiläisessä haluamme panostaa siihen, että opiskelijoiden ja vastavalmistuneiden on helppoa ja turvallista aloittaa työuransa meillä. Meillä opiskelijat ja vastavalmistuneet saavat aina kokeneiden kollegoiden ja esihenkilöiden tuen ja työntekijöistä pidetään aidosti hyvää huolta”, jatkaa Mehiläisen henkilöstön kehitysjohtaja Anu Kolari.

Tärkeitä työnantajan ominaisuuksia miettiessään opiskelijat keskittyvät tutkimuksen mukaan omassa arjessaan tärkeisiin asioihin; riittävän korkeaan palkkaan, työn (ja työnantajan) joustavuuteen, sekä työn ja vapaa-ajan tasapainoon kannustamiseen. Nämä tekijät ovat tänä vuonna vastaajille tärkeämpiä kuin ennen. Myös joustavat työnteon mallit ovat entistä tärkeämpiä. 83 % vastaajista olisi kiinnostunut etätyön tuomista mahdollisuuksista ja peräti 42 % opiskelijoista hylkäisi työnantajan, joka ei ole aktiivinen kestävän kehityksen saralla.

Lue kaikki tulokset klikkaamalla tästä!

Ratkaisun johdosta Mehiläinen on perunut irtautumisen puitesopimuksesta. Toiminta Espoon kaupungin, Lohjan kaupungin ja perusturvakuntayhtymä Karviaisen ikääntyneiden asumispalveluissa jatkuu.

”Olemme tyytyväisiä, että asiaan löydettiin ratkaisu. Ratkaisulla turvataan ikääntyneiden palveluasumisen palvelut Länsi-Uudellamaalla henkilöstömitoituksen noustessa. Syntynyt sopimusratkaisu näyttää suuntaa myös muille hyvinvointialueille. Kiitämme Espoota hyvin sujuneista neuvotteluista ja yhteisen ratkaisun löytymisestä”, kertoo Mehiläisen Mainiokotien liiketoimintajohtaja Niklas Härus.

Sopimusneuvotteluilla ei ole vaikutuksia asukkaiden palveluihin tai hoivakotien arkeen. Toiminta jatkuu tuttuun tapaan.

Lisätietoja:
Liiketoimintajohtaja Niklas Härus, p. 041 536 9796, niklas.harus@mainiokodit.fi